Koulu

Lapset saivat jo varhain osallistua kotiaskareisiin. Pieni lapsi saattoi auttaa esimerkiksi ruokkimalla kanoja ja sikoja, kun taas varttuneemmat kehräsivät villaa tai punoivat verkkoja. Vanhemmat sisarukset – eritoten tytöt – hoitivat pikkusiskojaan ja -veljiään, kun isä ja äiti olivat pelto- tai navettatöissä.

Oppivelvollisuus tuli Suomeen vuonna 1921. Sitä ennen lasten ei tarvinnut käydä koulua, mutta lukemaan piti silti oppia. Opettajana saattoi silloin toimia isä tai äiti tai isovanhempi. Kirjoitustaitoa ei pidetty yhtä tärkeänä. Lukutaitoa joutui sen sijaan osoittamaan kirkon lukukuulusteluissa joka vuosi. Samalla selvitettiin kristinuskon tuntemusta.

Vaikka koulunkäynti oli vapaaehtoista, maassamme oli lukuisia kunnan, seurakunnan tai jopa yksityishenkilöiden ylläpitämiä kouluja. Syrjäseuduilla oli kiertokouluja, jotka tarjosivat opetusta muutaman viikon tai kuukauden aina syksyisin ja keväisin. Mikä tahansa maalaistalo saattoi silloin toimia koulurakennuksena. Kiertokoulun opettaja siirtyi lukuvuoden aikana kylästä toiseen ja piti kiertokoulua useammalla paikkakunnalla. Lukukausi oli nykyistä lyhyempi myös tavallista koulua käyvillä lapsilla. Lapsia nimittäin tarvittiin auttamassa kotitilan ulkotöissä etenkin syksyllä ja keväällä. Koulua käytiin silloin, kun kotitilan työtilanne sen parhaiten salli.

Luonnollisesti lapset myös leikkivät. Yhdessä leikittävät ulkoleikit olivat suosittuja, ja monet sen ajan leikeistä ovat edelleen tuttuja, esimerkiksi Tervapata ja Kymmenen tikkua laudalla ja näiden eri muunnelmat. Leikkikalut olivat usein vanhempien tai lasten itsensä valmistamia.