Till innehållet

Hylkeenpyynti

Hylkeenpyynti oli saaristolaisille tärkeä elinkeino. Hylkeestä saatiin nahkaa ja rasvaa, josta keitettiin traaniöljyä. Nahka ja öljy voitiin myydä, ja hylkeenlihaa pidettiin suurena herkkuna. Hylkeenpyyntiä harjoitettiin yleisesti etenkin Merenkurkun rannikolla.

Hylkeenpyynti 360-bild
Pyyntimatkan valmistelu

Tärkein pyyntikausi koitti keväällä – helmi-maaliskuussa – kun kuutit syntyivät. Silloin lähdettiin hylkeenpyyntiin. Pyyntikuntaan kuului viisi–kahdeksan miestä. Pyyntikunnat lähtivät matkaan hylkeenpyyntiveneellä, joka toimi hylkeenpyytäjien kotina jäälakeuksilla useamman viikon, joskus jopa kolmen kuukauden ajan. Jos pyyntionni oli myöten, pyyntikunta saattoi matkansa aikana ampua jopa toistasataa hyljettä.

Hylkeenpyynti oli vaarallista. Jäälautta saattoi murtua, myrsky pääsi ehkä yllättämään. Joskus kokonainen pyyntikunta katosi jäljettömiin, eikä varmaa tietoa metsästäjien kohtalosta saatu koskaan. Alati muuttuvat sää- ja jääolosuhteet aiheuttivat usein pyyntimatkan pitkittymisen. Hylkeenpyynti ja siitä saatavat tulot olivat kuitenkin saaristolaisille niin tärkeitä, että pyyntimatkalle lähdettiin joka vuosi ‒ vaaroista huolimatta.

Kuva ja videoarkisto

Perusleirissä päivän kestäneen pyyntiretken jälkeen; saaliiksi on saatu yksi hylje. Skellefteån edustalla (Ruotsissa); taustalla jäämurtaja Oden. Kuvaaja: Åke Öster Kokoelma: Merenkurkun venemuseon kuva-arkisto
Paluu perusleiriin päivän kestäneen pyyntiretken jälkeen; jokaisena päivänä on saatu yksi hylje. ”Jahti kesti koko päivän. Taskuun otettiin leivänpala ja sitten lähdettiin. Jos aseen tarkennus ei ollut kohdallaan – ase oli vaikkapa saanut kuljetuksen aikana tällin – saalista ei tahtonut saada. Silloin ilta kului koeammunnan merkeissä.” Kuvaaja: Rurik Bengs 1959 Kokoelma: Merenkurkun venemuseon kuva-arkisto
Kotimatkalla jäälauttojen välissä. ”Näissä tilanteissa oli käytettävä jääkeksiä ja yritettävä löytää parhaimmat railot.” Kuvaaja: Erik Bengs 1959 Kokoelma: Merenkurkun venemuseon kuva-arkisto
Matkalla kotiin Ruotsin Bjuröklubbista. ”Yhtenä vuonna, kun tultiin täydellä kuormalla, alin kolmesta laitalaudasta ui jo veden alla, ja veneen perä makasi vain parikymmentä senttiä vedenpinnan yläpuolella. Se oli avomerellä jo vaarallista. Mutta yhtään hyljettä ei heitetty laidan yli – pumppasimme venettä vuoroissa. Viimein päästiin sitten jäälle ja rantauduttiin Tankarin kohdalla.” Kuvaaja: Erik Bengs 1959 Kokoelma: Merenkurkun venemuseon kuva-arkisto
Ruokatauko jäällä Kalajoen edustalla. Kuvaaja: Erik Bengs 1959 Kokoelma: Merenkurkun venemuseon kuva-arkisto
Reittiä suunnitellaan: ”Katsotaan, mitä reittiä tässä voisi ruveta jäällä menemään.” Kuvaaja: Viktor Berglund 1960 Kokoelma: Merenkurkun venemuseon kuva-arkisto
Hylkeenpyytäjä valkoisessa asussaan ajopuun päällä Mauser-kiväärin kanssa. ”Meri saattoi lainehtia ympärillä, kun työnsi itseään ajopuulla eteenpäin. Mutta jos halusi saalista, oli vain jatkettava. Joskus joutui soutamaan railon yli jäälautalla. Vaatteet väännettiin välillä kuivaksi. Lapaset oli tehty karvoista, ja kun väänsi ne kuivaksi, ne todella tuntuivat kuivilta.” Kuva on järjestetty: ”Jos joku hylkeenpyytäjä näkisi tämän, hän nauraisi. Hylkeet olivat ennen todella arkoja. Vilahdus vain kävi, ja ne olivat tiessään. Hylkeenpyytäjän oli aina lähestyttävä vastatuuleen tai sivutuuleen.” Kuvaaja: Rurik Bengs 1959 Kokoelma: Merenkurkun venemuseon kuva-arkisto
Tuulta purjeissa! ”Hyvällä tuulella tasaisella jäällä joutui joskus oikein jarruttelemaan.” Neljän hengen pyyntikunta (kaksi pyyntijollaa). Kuvaaja: Åke Öster 1960 Kokoelma: Merenkurkun venemuseon kuva-arkisto
Railoa tähyilemässä: ”Joskus joutui kiipeämään ylös mastoon katsomaan, missä olisi avointa vettä.” Kuvaaja: Åke Öster 1959 Kokoelma: Merenkurkun venemuseon kuva-arkisto
Perusleiri hyvällä jäälautalla. Vanhat pyytäjät sanoivat aina, että hyvää jäälauttaa kannattaa hakea. Lisälaidat kiinnitettiin toisiinsa niin, että niistä muodostui suojavarjo. Se käännettiin aina pohjoiseen, koska silloin aurinko ei päässyt paistamaan niiden yli vedettävän purjekankaan alle. Hylkeen karva nimittäin irtosi auringossa, ja nahat karvoineen oli otettava talteen. Kuvaaja: Åke Öster 1959 Kokoelma: Merenkurkun venemuseon kuva-arkisto
Mastossa tähystämässä. Kuvaaja: Helmer Ekman 1957 Kokoelma: Merenkurkun venemuseon kuva-arkisto
Hylkeenpyynnissä. Kuvaaja: tuntematon Kokoelma: Merenkurkun venemuseon kuva-arkisto
Hylkeenpyyntivene vedetään jäälle. Vene vedettiin ensin jonkin matkaa; sitten haettiin pienempi jolla. Kolmen miehen pyyntikunnalla oli mukanaan yksi jolla. Neljän hengen seurueella oli kaksi jollaa. Kuvaaja: Erik Bengs 1959 Kokoelma: Merenkurkun venemuseon kuva-arkisto
Perusleiri laitettu järjestykseen. Kuvaaja: Nils Skog 1964 Kokoelma: Merenkurkun venemuseon kuva-arkisto
Paluu perusleiriin pyyntiretken jälkeen. Kuvaaja: Helmer Ekman 1957 Kokoelma: Merenkurkun venemuseon kuva-arkisto
Jään ja veden välissä. Kuvaaja: Rurik Bengs 1957 Kokoelma: Merenkurkun venemuseon kuva-arkisto
Hylkeenpyynnissä. Kuvaaja: tuntematon Kokoelma: Merenkurkun venemuseon kuva-arkisto
Jään reunalla. Kuvaaja: Rurik Bengs 1957 Kokoelma: Merenkurkun venemuseon kuva-arkisto
Leiripaikalla. Kuvaaja: Rurik Bengs 1960 Kokoelma: Merenkurkun venemuseon kuva-arkisto
Perusleiri 1950-luvulla. Kuvaaja: tuntematon. Kokoelma: Merenkurkun venemuseon kuva-arkisto
Saaliseläimen käsittely hylkeenpyyntikelkalla. Nahka ja ihra poistetaan. Norra Vallgrundin satama. Kuvaaja: Rosina Öster 1962 Kokoelma: Merenkurkun venemuseon kuva-arkisto
Norppa ennen nylkemistä ja ihran poistoa. Kuvaaja: Rosina Öster 1962 Kokoelma: Merenkurkun venemuseon kuva-arkisto
Hylkeenlihaa maistetaan Norra Vallgrundin satamassa. Kuvaaja: Rosina Öster 1959 Kokoelma: Merenkurkun venemuseon kuva-arkisto
Pyyntikunta vuonna 1962 kotiinpaluun jälkeen. Norra Vallgrundin satama. Kuvaaja: Rosina Öster Kokoelma: Merenkurkun venemuseon kuva-arkisto
Pyyntikunta ikuistetaan matkan päätteeksi. Norra Vallgrundin satama 1962. Kuvaaja: Göta Bengs Kokoelma: Merenkurkun venemuseon kuva-arkisto
Hylkeenlihaa keitetään. Norra Vallgrundin satama 1962. Hylkeen nahasta irti leikattu ihra suikaloitiin ja keitettiin melkein kokonaisen viikon. Kun ihra oli sulanut, traaniöljy kaadettiin tynnyreihin. Oli oltava varovainen, ettei tuli päässyt irti. Kun ihra alkoi kiehua, se saattoi nimittäin herkästi syttyä palamaan. Jos näin kävi, sammutuksessa ei missään tapauksessa saanut käyttää vettä. Hylkeenlihoja keitettiin satamassa parin päivän ajan. Keittoaika oli hylkeen iästä riippuen puolitoista–kaksi tuntia. Kuutin liha oli mureampaa ja valmistui nopeammin kuin vanhan hylkeen. Räpylät otettiin talteen, ja ne keitettiin yhdessä nahkojen kanssa, minkä jälkeen valkoisiksi kypsyneet räpylät syötiin. Hylkeenliha myytiin Vaasan torilla, myöhemmin kaupungin kalasatamassa. Kuvaaja: Göta Bengs Kokoelma: Merenkurkun venemuseon kuva-arkisto
Saaliseläinten käsittely ja hylkeenlihakauppa täydessä vauhdissa Norra Vallgrundin satamassa. Kaikista hylkeistä maksettiin tapporaha, joka vuonna 1962 oli noin 40 markkaa. Nimismiehelle oli esitettävä hylkeen alaleuka. Kuvaaja: Göta Bengs 1962 Kokoelma: Merenkurkun venemuseon kuva-arkisto
Hylkeen teurastusta pyyntiretken päätteeksi vuonna 1955. Pyyntimatka oli ns. kotiinjuoksuretki noin 15–20 km Kobergetin edustalla Moikipäässä. Valokuvaaja: tuntematon Strandbergin perheen yksityisarkisto
Hylkeen teurastusta pyyntiretken päätteeksi vuonna 1955. Pyyntimatka oli ns. kotiinjuoksuretki noin 15–20 km Kobergetin edustalla Moikipäässä. Valokuvaaja: tuntematon Strandbergin perheen yksityisarkisto
Hylkeen teurastusta vuonna 1955, ns. kotiinjuoksuretki 15–20 km Kobergetin edustalla Moikipäässä. Valokuvaaja: Sigfrid Strandberg Strandbergin perheen yksityisarkisto
Hylkeen teurastusta vuonna 1955, ns. kotiinjuoksuretki 15–20 km Kobergetin edustalla Moikipäässä. Valokuvaaja: Sigfrid Strandberg Strandbergin perheen yksityisarkisto
Myöhäinen hylkeenpyynti, vuonna 1964 noin 25 km Tankarin majakan edustalla. Kolmimiehinen pyyntikunta, vasemmalta Ernst Granqvist, Sigfrid Strandberg nuor., Mauritz Holming. Valokuvaaja: Sigfrid Strandberg Strandbergin perheen yksityisarkisto
Myöhäinen hylkeenpyynti, vuonna 1964 noin 25 km Tankarin majakan edustalla. Kolmimiehinen pyyntikunta. Valokuvaaja: Sigfrid Strandberg Strandbergin perheen yksityisarkisto
Myöhäinen hylkeenpyynti, vuonna 1964 noin 25 km Tankarin majakan edustalla. Kolmimiehinen pyyntikunta. Valokuvaaja: Sigfrid Strandberg Strandbergin perheen yksityisarkisto
Myöhäinen hylkeenpyynti, vuonna 1964 noin 25 km Tankarin majakan edustalla. Kolmimiehinen pyyntikunta. Valokuvaaja: Sigfrid Strandberg Strandbergin perheen yksityisarkisto
Myöhäinen hylkeenpyynti, vuonna 1964 noin 25 km Tankarin majakan edustalla. Kolmimiehinen pyyntikunta. Vasemmalla Sigfrid Strandberg nuor. ja Mauritz Holming. Kuvasta puuttuu Ernst Granqvist. Valokuvaaja: Ernst Granqvist Strandbergin perheen yksityisarkisto
Raippaluotolaisia hylkeenpyytäjiä vetämässä hylkeenpyyntivenettä jäällä. Kuva on 1900-luvun alkuvuosilta. Valokuvaaja: I. K. Inha Kokoelma: Museoviraston kuvakokoelmat/Kansatieteen kuvakokoelma KK2969:214
Pyyntikunta saaristossa Vaasan edustalla, 1900-luvun alussa. Valokuvaaja: I. K. Inha Kokoelma: Museoviraston kuvakokoelmat/ Kansatieteen kuvakokoelma KK2969:219
Hylje hylkeenpyytäjän tähtäimessä. Kuva on otettu Raippaluodon edustalla 1900-luvun alussa. Valokuvaaja: tuntematon Kokoelma: Museoviraston kuvakokoelmat/Historian kuvakokoelma HK19731119:5344
Hylkeenpyyntivene jäällä purje suojakatoksena. Kuva on otettu 1930-luvulla Vaasan edustalla. Valokuvaaja: tuntematon Kokoelma: Museoviraston kuvakokoelmat/ Kansatieteen kuvakokoelma KK3415:610
Hylkeenpyyntiä Norra Vallgrundissa (elokuva vuodelta 1956). Ragna Ahlbäck. Svenska litteratursällskapet, SLS 686. Ruotsiksi.
Vuonna 2014 tehty ruotsinkielinen tallenne, jossa raippaluotolainen Gustav Eriksson (Villas-Gusti) kertoo hylkeenpyyntimatkoistaan. Johanna Björkholm ja Johnny Sundstedt haastattelevat.