Kalastus

Kalastus oli saaristolaisille erittäin tärkeä tulonlähde; kalaa pyydettiinkin ympärivuotisesti. Kesäisin kalastettiin silakkaa aluksi verkoilla; myöhemmin siirryttiin käyttämään rysää. Talvisin vedettiin jään alla nuottaa.

Kalastaminen oli työlästä ja vaati useamman miehen työpanoksen. Siksi järjestäydyttiin venekuntiin, jotka omistivat yhteisen veneen ja kalastivat yhdessä. Verkot laskettiin ja koettiin; saalis oli myös perattava ja suolattava. Silakkaverkot oli joka kerta nostettava kuivumaan, jolloin myös mahdolliset vauriot korjattiin. Venekin vaati hoitoa.

Silakka oli pyyntikalana erittäin tärkeä. Saaristossa syötiin silakkaa miltei joka päivä. Osa saaliista myytiin kaupungissa, mikä toi tervetulleen lisätienestin. Puhuttiin silakasta ja kalasta. Kalalla tarkoitettiin silloin suomukalaa (esimerkiksi lahnaa, särkeä, siikaa, madetta ja ahventa), jota toki kalastettiin mutta joka ei ollut yhtä tärkeässä asemassa kuin silakka.

Pyyntimatkat suuntautuivat usein ulkosaaristoon, kauas kotoa. Pitkillä matkoilla tarvittiin yöpymispaikkoja, ja niin perustettiin pienistä mökeistä eli kalamajoista tai kalasaunoista koostuvia kalastajakyliä. Yhdessä kalastajakylässä oli useamman perheen mökki. Kalamajassa tai -saunassa saatettiin asua parikin viikkoa, kunnes muonat loppuivat tai kalasaalis oli toimitettava myyntiin.