Koti

Saaristolaiskoti oli tavallisesti pieni mökki, joka koostui kahdesta huoneesta: tuvasta ja kamarista. Tupa toimi keittiönä sekä olo- ja työhuoneena, joskus myös makuuhuoneena. Makuuhuoneena toimi myös kamari. Perheeseen kuului isä ja äiti, useampi lapsi ja joskus myös isän puoleiset isovanhemmat. Pienessä tilassa saattoi siis asua melko isokin asuntokunta. Tilaan kuului myös navetta, lampola, talli (mikäli perhe omisti hevosen) ja venevaja sekä aittoja, joissa säilytettiin ihmisten ruokaa ja eläinten rehua.

Saaristossa elettiin vielä 1800-luvun lopulla miltei kokonaan omavaraistaloudessa. Kaikki ruoka saatiin itse viljelemällä tai pyytämällä; työkalut ja varusteet valmistettiin itse. Saaristolaisperhe saattoi omistaa lehmän, pari lammasta, mahdollisesti sian ja muutaman kanan. Lehmänmaidosta tehtiin viiliä, voita ja juustoa; lampaista saatiin villaa (josta kehrättiin lankaa, josta sitten neulottiin lämpimiä vaatteita) ja lihaa. Sika teurastettiin syksyllä ja joulupöytään saatiin näin lihaa; arkiruoka koostui muutoin enimmäkseen perunoista ja silakasta sekä puurosta. Suurin osa kalasaaliista ja hylkeennahasta myytiin. Rahoilla ostettiin sellaista, mitä ei itse kyetty tuottamaan, esimerkiksi kahvia, sokeria, rautapatoja ja puuvillakankaita.

Kotitaloudesta – ruoanlaitosta, pyykinpesusta ja vaatteiden korjauksesta – vastasi tavallisesti perheen äiti. Äiti hoiti myös perheen lehmän ja lampaat. Isä puolestaan valmisti esimerkiksi puusta veistämällä käyttöesineitä, korjasi kalaverkkoja ja hoiti rakennuksia. Jos perheellä oli hevonen, isä hoiti myös sitä. Lapset saivat ryhtyä auttamaan kotitöissä heti, kun he vain kykenivät.